Viimeistä viedään

Korukoplan viimeisenä mulle saapui Solen koru. Seuraava vaihe onkin sitten omien korujen kotiutuminen, jänskättää. Tää oli huippu kiva haaste, oli ilo olla mukana.



Vintaj materiaaleista korviksia, tää olis vähän kuin vieraissa kävisi ;) Sen verran "outo" materiaali mulle, kun oon pelannut melkeinpä vain tuon hopean kanssa. Noiden Vintaj korvakorukoukkujen kanssa täytyy suorittaa ihmiskokeita itsellään, aiheuttaako jotain reaktioita. Ja minähän taidan olla aika hyvä koekaniini tähän hommaan, sillä en pysty pitämään edes hopeoituja koukkuja illan kutinaa.



Hömpät hempukat.



Salama teki tepposet ja osat näyttää liian kirkkailta. Osat on ihan yhtä tummat kuin ylemmissä korviksissa.

Kurkataas taas

Eipä tässä juuri muuta ole ehtinyt tekemään kuin korukoplailla =) Hurjaa tahtia on luukusta kolissut postia. Magsin koru sai jatkoa mm. tässä muodossa. Sano se sävelin ja tumman puhuvin punaisin rakkauskirjein. Kirjekuoren tein messinkilevystä, mausteena swaron kristallit.



Sitten oli vuorossa Vikin muutos. Jotta jännitys säilyy loppuun asti niin ei näytetä kokonaisuuksia.




Viimeistä viedään tämän haasteen osalta. Juuri kun sain käsistäni edelliset korut tulla tupsahti postlootaan Solen koru. Eiköhän viikonloppuna viimeistään tule sen osalta valmista. Viikonvaihteessa kun sain edelliset korut osaltani valmiiksi ja sattui olemaan tuota vintajlankaa käsillä, niin sivutuotteena syntyi perhonen joka sai helmeksiä ja solmuja ympärilleen.




Sama koru kuin yllä. Ketjun pätkä korun takaosassa, on värkätty pienistä langan pätkistä.

Kurkistus korukoplan haasteeseen

Tästähän siis on kyse, Mix media koruja tekemässä kourallinen korukoplaajia. Ensimmäisenä mulle saapui Niinan riipus



Ideoita on heitä =) Olihan niitä mutta ne ei vaan toimineet. Aikansa se antoi odottaa lopullista ideaa, mutta tulihan se sieltä. Pikku kurkkaus väreihin...tai ainakin osaan niistä.



Mikä ihana tekosyy tilata vintage lankaa tätä projektia varten. Sen kesyttäminen olikin sitten toinen juttu. Kovin on pehmoista ja pihdeistä jää herkästi lankaan jäljet.



Nonih, tätä kirjoittaessa tänne ilmaantui Magsin ihana riipus johon Niina on tehnyt täydellisen aloituksen... Kuulkas plikat musta tuntuu et nyt mä oon kuu-ses-sa =D Kääk!!

Tänne onkin ilmaantunut viime aikoina paljon uusia lukijoita. Kiitos kaikille niin uusille kuin aikaisemmin tutuiksi tulleille. Vinkkinä kaikille uudemmille bloggaajille, blogi kannattaisi ilmoittaa blogilista.fi palveluun. Itse käytän sitä blogien seuraamiseen. Oon itse aika huono käyttämään tuota bloggerin palvelua, olisi kiva lukea päivitykset yhdestä paikasta =)

korukoplan 6:des haaste

Josta voit lukea enemmän täältä.

Lyhyesti; 5 koruntekijää tekee riipuksen jotka lähtee sitten kiertämään osallistujien kesken. Jokainen tekee oman pätkän koruun ja jättää näin koruun oman kädenjälkensä.


Ja kun mikään ei mennyt niin kuin Strömssä. Kun sain viestin tästä haasteesta, mulla piti olla viikko hyvää aikaa riipuksen tekoon. Toisin kävi, iski päälle flussa joka söi kaiken jaksaminen. Perjantai aamulla mulla ei ollu rustauksia paperilla ja lauantaina piti toimittaa riipuksesta kuva.

Eka rustauksen perusteella tekemäni riipuksen alku, joka tyssäsi siihen ettei tompakkilanka taipunut tahooni niin kuin sen olisin halunnut taipuvan.

Iik kääk, mitä mä nyt teen. Avuksi pelastava enkeli jonka kautta sain hommattua pehmeää messinkilankaa.
Nämä langat sain perjantai illalla. Suunnitelmatkin oli muuttunut jo tässä vaiheessa. Ja ei se nyt niin pehmeää ollutkaan, ei oikein suostunut tahtooni taipumaan tämäkään. Tässä vaiheessa sit jo pukkas päänsärkyä ja kivistystä poskipäissä, särkyä ja jaskaa oloa. Nukkumaan siis, ei jaksa.

Lauantai aamulla uus yritys, vuorossa hopeoitu kupari. Jonka patinoin lankana ennen aloitusta. Jonnin verran pilkahteli kuparin sävy ohuemmasta langasta kieputellessa, mutta ajatelin et kyllä se siitä lähtee kun pyyhkäisee liiat patinat pinnasta. Eeh, heh, heh, sen verran ohut tuo hopeointi että patinointi söi sen kokonaan pois.

Ja eiku uudestaan... pohja patinoitu, vahvempi lanka tuntui kestävän patinoinnin. Ja kieputteluun 0,6mm hopeoitu kuparilanka, tällä kertaa patinoimattomana. Seuranaan viistehiottuja lasirondelleja. Tällä mennään, koska koko haaste on hyppy tuntemattomaan niin nimeksi muodostui Mysteerin avain.

Tässä vaiheessa lääkäriin vei tieni, poskiontelon tulehdus ja antibioottikuuri. Aikataulussa pysyttiin ja sain kuvan Niinalle vielä lauantai illan aikana. Ei menny niin ku Strömsössä ei, mutta tulipahan valmista, nih!

Muilla mailla vierahilla

Takana aivan ihana kaks viikkonen Thaimaan Krabilla. Reissuun lähdettiin aika kipakoista pakkasista ja paluu oli ihanan keväiseen suomeen. Kotiuduttiin viime viikolla ja nippanappa aika erosta toivuttuamme, biletettiin mein "vauvan" 18v synttäreitä. Tässä nyt sitten palaudutaan normi rytmiin ja eiköhän kohta aleta taas koruja värkkäämään. Oon saanut päivitettyä itseni facebook kartalle =) vielä olisi blogit kahlattavana läpi. Kait tää täst taas lähtee.

Muutama kuva reissusta.

2000th bahtin sakon uhalla oli tässä suihkussa tupakointi kielletty.

Viikinki luola
.

Joku lukemattomista saarista.

Ja auringon laskua merellä.

Korallia, korallia ovat helmeni minun

Korallit olivat edellisten korvisten jäljiltä juttu tuulella. Niin olihan niistä sitten pakko alkaa värkkäämään lisää koruja. Kaulakoru hurmaavan punaista korallia, muutama vuorikristalli ja hopeaa.

Rannekoru tynnyriketjulla.

Sama kuin edellä.

Ja hiukan simppelimmät korvikset. Kyllä näissä punaisissa kelepaa siemailla mansikka margaritoja palmun katveessa, eiks vaan ;)

"piha täynnä lentäviä lautasia ja pieniä humanoidinaisia" eiku joo...ufo-vaikutteiset turkoosit =D

jotain kirkasta, jotain sinistä, jotain punaista...

Miäs pyysi itselleen sormuksen jossa on hääpäivä roomalaisin kirjaimin. Noh, sitä saa mitä tilaa.

Rojektilootasta löytyi tämmöiset lankahässäkät... mikä lie ollut ideana mutta korvikset niistä tuli.

Väkkyrät turkoosilla tai ainakin turkoosin värisillä helmeksillä.

Korallia, isoilla koukkusilla.

Muoks* lisätään toinen kuva korviksista, kun vuorikristallit ei näy ylemmässä kuvassa. Tässä taas koralli on liian hailukkana.

Ja vähän neulomuksia. Sipin silmukat blogissa oli ihanat tossukat. Jonka seurauksena piti metsästää Sandnes Julehefte 0713, josta ohje löytyy. V.pun-harmaat on tehty ohjeen mukaan, sini-harmaita onkin sitten muokattu paremmin jalkaan sopiviksi.

Äijä meininki

1,5mm hopealangasta väsätty, tekninen toteutus oli luokkaa, kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun...

Sormuksen leveys 8mm, 1mm vahvuisesta hopealevystä, neljällä päälirenkaalla.

.

Harjoitus jatkuu, edelleen leveys 8mm, pääliketju tehty 1,5mm langasta. Renkaita vähän enemmän kuin edellisessä. Ähisi ja puhisi kun renkaat näyttivät kiiltävänä Audi-merkiltä. Eikä meillä mitään Audi-miehiä ole.... patinointi hiukan pelasti tilannetta, ehkä... en oo päättänyt vielä.

Sama kuin yllä, suoraan edestä kuvattuna.

Tee se itse

Olen jo kauan himoinnut kiillotuskonetta. Osuipa eilen illalla silmään Lidin mainos, pöytähiomakone 27,99€. Mun kaikki kaks aivosolua alkoi sinkoilemaan ees taas ja koska hinta ei ollu paha, niin meni syteen tai saveen minä kokeilen =) Hain siis tänään tämän masiinan Lidistä.

Samalla reissulla Mastec Metallin kautta kotiin. Sieltä hain kaks karaa 4,50€/kpl. (Nooh, tarttu sieltä mukaan jotain muutakin tarpeellista =) Ja eiku purkuhommiin, poistin kivilaikat ja niiden suojukset. Laitoin tilalle karat, ne meni yllätykseksi heittämällä paikalle. Se oli siinä sitten, heleppoo ku mikä, tän tumpelokin osaa. Kokonaishinta siis 36,99€ Ei paha =)

Sydämellisesti

Kun korvakorut kaveria kaipasivat, piti värkätä rannekoru samaan teemaan. Sydämet itse tehtyjä hopeasta. Siniset kivet, rhodoniitti ja pitsiakaatti. Pikkuruiset vuorikristallit joukossa ja yksi swarovski.

Sunnuntain ratoksi tuhersin 1,5mm hopealangasta avaimia, päätynevät joskus koruihin. Näistä tuli aika kivoja.

Koukeroita ja kiemuroita

Oli mulla joku visio kun aloin vääntelemään näitä sormuksia. Tekninen toteutus oli taas ihan omaa luokkaansa. Ei menny niinkuin Strömsössä, mutta pysyipä lopulta kasassa. Olishan tähän voinut enemmänkin laitaa koukeroita noiden lehdykkäisen sisään, mutta se ajatus tuli vähän myöhässä. Ei enää huvittanut juottaa jo juotettuja saumoja uudelleen auki.

Ei mitään ideaa, kunhan väänsin. Mielestäni yläosa alkoi näyttämään joutsenelta.

Ja siitä joutsenesta sitten se idea lähti...

1,5mm hopealangasta väännetty nämä kaikki sormuksen tekeleet.