Josta voit lukea enemmän
täältä.
Lyhyesti; 5 koruntekijää tekee riipuksen jotka lähtee sitten kiertämään osallistujien kesken. Jokainen tekee oman pätkän koruun ja jättää näin koruun oman kädenjälkensä.
Ja kun mikään ei mennyt niin kuin Strömssä. Kun sain viestin tästä haasteesta, mulla piti olla viikko hyvää aikaa riipuksen tekoon. Toisin kävi, iski päälle flussa joka söi kaiken jaksaminen. Perjantai aamulla mulla ei ollu rustauksia paperilla ja lauantaina piti toimittaa riipuksesta kuva.
Eka rustauksen perusteella tekemäni riipuksen alku, joka tyssäsi siihen ettei tompakkilanka taipunut tahooni niin kuin sen olisin halunnut taipuvan.
Iik kääk, mitä mä nyt teen. Avuksi pelastava
enkeli jonka kautta sain hommattua pehmeää messinkilankaa.
Nämä langat sain perjantai illalla. Suunnitelmatkin oli muuttunut jo tässä vaiheessa. Ja ei se nyt niin pehmeää ollutkaan, ei oikein suostunut tahtooni taipumaan tämäkään. Tässä vaiheessa sit jo pukkas päänsärkyä ja kivistystä poskipäissä, särkyä ja jaskaa oloa. Nukkumaan siis, ei jaksa.
Lauantai aamulla uus yritys, vuorossa hopeoitu kupari. Jonka patinoin lankana ennen aloitusta. Jonnin verran pilkahteli kuparin sävy ohuemmasta langasta kieputellessa, mutta ajatelin et kyllä se siitä lähtee kun pyyhkäisee liiat patinat pinnasta. Eeh, heh, heh, sen verran ohut tuo hopeointi että patinointi söi sen kokonaan pois.
Ja eiku uudestaan... pohja patinoitu, vahvempi lanka tuntui kestävän patinoinnin. Ja kieputteluun 0,6mm hopeoitu kuparilanka, tällä kertaa patinoimattomana. Seuranaan viistehiottuja lasirondelleja. Tällä mennään, koska koko haaste on hyppy tuntemattomaan niin nimeksi muodostui Mysteerin avain.
Tässä vaiheessa lääkäriin vei tieni, poskiontelon tulehdus ja antibioottikuuri. Aikataulussa pysyttiin ja sain kuvan Niinalle vielä lauantai illan aikana. Ei menny niin ku Strömsössä ei, mutta tulipahan valmista, nih!
