Blogihiljaisuutta ja jotain sen aikana tehtyä

Yhtä sun toista, kolmatta ja neljättäkin on tullut puuhasteltua blogihiljaisuuden aikana.
Samalla kun ei ole omaa blogia tullut päivitettyä on jäänyt myös muiden blogien seuraaminen. Jossain kohtaa kesällä mun piti alkaa lukemaan blogeja, niin huomasin etten muista enää kuin muutaman blogin nimeltä. Eipä muuta kuin blogin lukulista avuksi ja selaamaan. Paitsi että vaikutti siltä että aika moni näytti lopettaneen bloggaamisen, ainakin mitä tulee korublogeihin. Aikansa kutakin ja lienee aika miettiä muita vaihtoehtoja tälle blogin pitämiselle. Facebook, Instagram?? En mä vaan tiäRä... mietinpä sitä omassa pienessä päässäni.

Tässä nyt kuitenkin muutamia korujuttuja.

Tilaustyönä rippilahjuksiksi muutama lusikkakoru. Hopealusikan varsi yhdistettynä nahkanauhaan, molemmissa takana säätöketju ja pieni helmi ketjunpäässä.

Hopealusikan pesästä riipuksia, kuvioitu etsaamalla. Tilaustyö tämäkin, toinen jäi mulle etsausmalliksi.

Ja kun kerran etsaamaan alettiin niin pitihän sitä pöllöillä samalla, kuinkas muuten. Tää pirulainen ei vaan suostunut ei sitten millään tulevan kuvatuksi. Ja jos tuli vähänkin kelvollinen kuva niin eikös siitä heijastunut linssin toisella puolella heiluva pölhö.

Tämän tein rippilahjukseksi. Ajatuksena vähän nuorekkaampi versio laattarannekorusta. Tukevaa nahkanauhaa, hopealevystä sahattu laatta, taakse juotettu hakaset nahkanauhaan pujottamista ja nimi laattaan etsauksella.

Unisieppari riipus
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty väittävät. No ei ollut, tämä on ollut ajatuksen asteella 2-3 vuotta, ei voi edes muistaa miten pitkään. Ajatuksissa se oli turkoosin sävyinen, mutta kuinkas sitten kävikään, ei aina mee niin kuin suunnitellaan. Yks, kaks ja kolme purettua korun keskiosaa ja tuhottua hopeaa. Ennen kuin sain aikaiseksi prototyypin jonka otin omaan käyttöön.

Tällä hetkellä päällä oleva rojekti liittyy ketjuihin ja ketjun punontaan. Sitten tuli hetki kun päästä sattui lujempaa kuin yleensä ja aloin väsäämään Half Persian ketjua 0,6mm langasta.

 

Eipä tässä sitten muuta, ei mulla oo ees huonoja juttuja kirjoitettavaks, niin päätän tän nyt vaan tähän.

Still alive.... rojektit oli vähän vaiheessa, mutta muuten kaikki oli hallinnassa.

Tai sitten ei, välillä oli puuhaa enemmän kuin kylliksi ja työnteko haittasi pahasti harrasteita. Yhtä sun toista ja kolmattakin on tullut puuhattua. Kaikessa kiireessä on blogi jäänyt täysin heitteille, täällä kuitenkin ollaan ja puuhastellaan.

Joskus kevät talvella verryttelin ketjunpunomis taitoja ja tein muutaman gsg-ketjun, toisen ohjeen mukaisilla lenkeillä ja toinen pienemmillä. Pienemmillä lenkeillä hiukan äheltämistä mutta tuli mielestäni kauniimpi, kuvasta juurikaan näe eroa.

 Tätäkin ketjua kokeilin kahdella eri lenkkikoolla.

Männä viikolla vanhan toistoa, olen tehnyt vastaavan aiemmin. Oho, näytti edelliselle vuotta 2008 ja silti tää on edelleen yksi mun eniten käytettyjä koruja.

Iltapikainen, vahattuun puuvillanaruun puuhelmiä ja pöllönen kellotaulu. Mä teen tällä myytinmurtajat testin, vahinko ei tule kellokaulassa. Pitkäveto veikkauksia kauanko menee ennen kuin myytti on murrettu?

Tää mumma on myös saanut huhtikuussa yhden pienoisen lisää, poika tällä kertaa. Kauhean helppoa tää lapsen teko nykyään, ei tartte tikkua ristiin laittaa. Isosisko Ade murunen on nyt reilu puolitoistavuotias.
Sukkia ja tossukoita on talven mittaan kudottu, osa jäi kuvaamatta ja mitä yritin kuvata niin tää minimalli on sen verran vauhdikas että tuli vain vauhtiviivoja kuvaan. Pikkukakkoselle tuli kudottua pätkis haalari. Idea Novitan karkkikilpailun sadosta. Ja haalarin ohjeeseen otin osviittaa tästä haalarista Dropsin sivuilta, tosin sovellettuna. Ja tennarit tietty samaan sävyyn.

 

Herkullisen värisestä ja ihanan pehmoisesta Puro Batikista tein Adelle lapasia (ei ehtinyt kuvaamaan) ja kaulahuivin. Puserokin on puikoilla mut se on nyt jumittunut kainaloihin.

Melkein ikuisuusprojekti, pojut vanhat persauksesta reilusti revenneet farkut odotti kaapin perukoilla yli 10 vuotta the ideaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se meni. Vuori vanhasta tyynyliinasta, olkahihna vanhasta vyöstä. Ainoastaan vetoketjut on uusia.

 

Ja se rojekti joka oli vähän vaiheessa ja aiheutti paniikkireaktioita aika ajoin. Varsinkin siinä vaiheessa kun mun kone sanoi riks, räks ja poks. Onneksi oli kutakuinkin ajan tasainen varmuuskopio  aineistosta. Uuden koneen asennuksessa, ohjelmissa jne. ja sitä myöten rästiin jääneistä "oikeista" töistä tuli hetkellinen paniikki ja tehokasta peliaikaa tuhraantui samalla. Mut se olis nyt siinä meidän osalta, kahden AA:n ryhmätyönä ja syksymmällä painosta ulos. Arjan kanssa väännettiin lusikoita uuteen uskoon ja korujen lisäksi tehtiin erilaisia käyttöesineitä. Kyllähän näitä tekee mut saisi olla "ohjeistajat" ihan erikseen :) 

 

Kiitos Arja mielenkiintoisesta projektista ja ystävyydestä.

 

Pari kurkistuskuvaa mun kirjaan tekemistä koruista.

 

 



 

Sekametelisoppa päivitys, mut haittaks se ;)



Enkelin siivin ja paljon muuta

Ihana projekti, tilauksesta 2 perintölusikkaa koruiksi. Kahdesta lusikasta, kaksi sormusta ja kaksi riipusta. Ei huonot vaihturit :D Olen aikeisemmin ihmetellyt lusikkasormuksia jotka on vaan kiepautettu sormukseksi ja niitä ei ole juotettu kiinni. No en ihmettele enää, sen verran ohukainen oli tämän Musla lusikanpää, että kiinni juottaminen oli vähintääkin haastavaa. Toinen riipus haluttiin helmillä ja toiseen etsattu sydän ja Carpe Diem teksti.

Saman kaltaisen kukkasormuksen (kuva mm. tossa blogin bannerissa) olen tehnyt aikaisemmin itselleni, tässä pyynnöstä terälehdet alaspäin.

101 korvishaasteen pari 25. Hopeaosat itse värkättyjä ja maustettu ihanaisilla savukvartseilla.

101 korvishaasteen pari 24. Enkelin siivin "nappi"korvikset. Siivet on hopeaa ja tehty talven kurssilla valuna, nyt vaan juotin taustoin tapit kiinni.

101 korvishaasteen pari 23. Enkelin siivin, akvamariini siruilla höystettynä. Samasta valusta nämä hopeiset siivet. "Enkelin kuiskauksen kuulen"

Viimeisenä vaan vähäisimpänä rinsessan sormus vanhasta vähän erikoisemmasta lusikasta. Oli niin pikkuriikkinen lusikka että sen sai käytettyä kokonaisena sormukseksi. Lusikkapesä taottu littanaksi, väännettu sormuksen muotoon ja juotettu kiinni. Aika pitsiunelma :)

Kollaasi molemmilta sivuilta ja edestä.

Ai että mä nautin näiden tekemisestä. Se kateissa ollut inspiraatio iski salakavalasti helmikasojen takaa, kesken kaiken koruiluhuoneen siivouksen. No se siivous jäi vähän vaiheeseen, mut haittakse ;)

Sain kaunis blogi tuunustuksen Tesalta tiuhaan tahtiin blogista, kiitos kaunis!

Mitään ei tarvi tunnustaa, eteen päin tää pitäisi jakaa mutta on niin polte korujen pariin että se on mentävä :) Otetaan siitä inspiksestä nyt kaikki irti, tiedä vaikka olis taas lomille lähdössä ;)

Siipirikko

Nämä ei valmistunut ihan kivuitta. Pyörivät työpöydän nurkalla viikoja, aina oli jotain liian vähän tai liikaa. On tehty, on purettu. Tulihan niistä lopulta valmista. Patinoitua hopeaa ja turmaliineja.

Siipirikko, iät ja ajat sitten hopeajämistä sulatettu. Tämä on pyörinyt projeksti lootassa odottamassa aikoja parempia.

Kun ei ne korvikset ottanut valmistuakseen, osui silmiin osa jos toinenkin. Kaikki osaset on tehty aikaisemmin ja palat loksahti kohilleen. Eiku tekemään.... Harvoin mun koruilla on nimiä, mutta tätä tehdessä soiva pää renkutti siipirikkoa ja siltähän tuo riipusosa näyttää, puolikas siipi. Ei tää elämä ole aina ruusuilla tanssimista välillä täytyy astella niillä piikeilläkin. Elikkäs patinoitua hopeaa, prehniittia, ruusukvartisa ja turmaliineja. Näistä syntyi Siipirikko joka taistelee tiensä vaikeuksien kautta voittoon!!

""Muistot piirtyy, yksinäisen mieleen
muistot piirtyy, hymyn väreen kasvoillensa luo
Vielä luottaa, että onni kääntyy
Siihen luottaa, että jostain löytää vastauksen

Kysymyksen tän, tietää jonkun löytävän

Hei onko muita meitä, maailmaan eksyneitä
täällä päällä kylmän maan
siipirikkoina?""

Olipa kerran lusikka, nyt se on sormus.

Rannekoruja

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.... Savukvartsi kaulakoru on odottanut useamman kuukauden rannekorua kaveriksi. Olisin halunnut tähän mukaan myös pienempiä savukvartseja, mutta ei sattunut olemaan. Ehkäpä lisään niitä myöhemmin kun sattuu sopivat sk:t kohdalle. Myös tässä korussa hopealanka pintakuvioitu.

Rannekoru hopealusikoista ja granaateista. Tämäkin oli työn alla iäisyyden ja meinasi hautautua kokonaan keskeneräisenä, sillä meninpä laittamaan Googleen; spoon jewelry. Jep, jep, mitä tässä maailmassa ei olisi keksitty =( Tällä viikolla otin tämän uudestaan työn alle. Mattaharjalla käsittelin lusikan varren ja päässä olevan koristereunuksen. Tässäpä nyt sitten mun versio jo tuhanteen kertaan keksitystä lusikka korusta.

Lusikasta koruksi

Joskus keväällä haahuiltiin PikkuMyyn kanssa Helsingissä mm. Perun hopeataide näyttelyssä. Käytiin samalla reissulla taidekäsityökauppa Okrassa. Siellä oli mm. Jaana Tuomiston hopealusikoista tehtyjä riipuksia ja rintakoruja. Joitain sahaus juttuja tein alpakka lusikoihin, pintaa käsittelin Dremelillä, mutta ne muutti käytössä väriään k:n keltaiseksi. Jokunen aika sitten, bongasin kirppikseltä edullisia hopealusikoita. Itse lusikkaosaan sahasin sydämen ja siihen kieputtelin 0,4mm hopealankaa, helmet Granaattia. Sahatun sydämen vasaroin pallopää punsselilla ja pyöräytin patinapadassa. Tuohon lusikan varteen ajattelin istuttaa jonkun pyöreän kiven. Ja niinikään tehdä myös siitä riipuksen.

Tässä taas hopeatyökurssin tuotoksia, muutama riipus ja korvikset. Nämä on tehty 0,5mm hopealevystä.

Isänpäivälahjaksi, Lituska kaulaketju. 1mm hopealangasta, lenkit 5mm. Pituutta ketjulla 57cm.

Ja kattokaas mitä aarteita!! Sain nämä yhdeltä ystävältäni, siis SAIN!! Raha ei kelvannut, mutta jos voisin tehdä yhdestä lusikasta hänelle riipuksen. No tottahan toki teen. Hym, menin sitten katsomaan vuosileiman lusikoista. Z6 eli nämä on vuodelta 1953. Mutta tuskinpa nämä mitään harvinaisuuksia on, ettei niitä raaskisi sahata kappaleiksi.

Riipuksia

1,5mm hopealangasta väännetty riipus ja alpakkalusikasta tehty riipus. Molempien pinta käsitelty Dremelillä.

Edellisen postauksen kaulakorun jäämistä tehty rannekoru.