Siipirikko

Nämä ei valmistunut ihan kivuitta. Pyörivät työpöydän nurkalla viikoja, aina oli jotain liian vähän tai liikaa. On tehty, on purettu. Tulihan niistä lopulta valmista. Patinoitua hopeaa ja turmaliineja.

Siipirikko, iät ja ajat sitten hopeajämistä sulatettu. Tämä on pyörinyt projeksti lootassa odottamassa aikoja parempia.

Kun ei ne korvikset ottanut valmistuakseen, osui silmiin osa jos toinenkin. Kaikki osaset on tehty aikaisemmin ja palat loksahti kohilleen. Eiku tekemään.... Harvoin mun koruilla on nimiä, mutta tätä tehdessä soiva pää renkutti siipirikkoa ja siltähän tuo riipusosa näyttää, puolikas siipi. Ei tää elämä ole aina ruusuilla tanssimista välillä täytyy astella niillä piikeilläkin. Elikkäs patinoitua hopeaa, prehniittia, ruusukvartisa ja turmaliineja. Näistä syntyi Siipirikko joka taistelee tiensä vaikeuksien kautta voittoon!!

""Muistot piirtyy, yksinäisen mieleen
muistot piirtyy, hymyn väreen kasvoillensa luo
Vielä luottaa, että onni kääntyy
Siihen luottaa, että jostain löytää vastauksen

Kysymyksen tän, tietää jonkun löytävän

Hei onko muita meitä, maailmaan eksyneitä
täällä päällä kylmän maan
siipirikkoina?""

Olipa kerran lusikka, nyt se on sormus.

Sormuksia ja killuttimia

Ei taas oikein tiennyt mitä tekis, niin kaiveli pari keskeneräisyyttä työn alle. Molempiin sormuksiin oli sahattu aihiot valmiiksi. Tätä naputellessain olin ihan varma et nyt tuli suora kopio jostain Kalevala Korun sormuksesta. Oli pakko googlata, hyvin saman tapainen kuin tämä sydänsormus. Joo ja todella yllättävää kivinä granaatit viisteillä ja ilman.

Hah, tää onkin sit puol vahinko. Harhalaukaus, jumalatonta pärinää ja sauhua nousi korvista. Eipä muuta kuin lisää paukuttelua apinan raivolla, koko sormus täyteen palluroita. Häliäkö vällä, syteen tai saveen. Lopputulos pääsi yllättämään ja mielestäni tappio kääntyi voitoksi. Tästä tulikin ihan kiva, jopa parempi kuin alkuperäinen. Kivet turmaliinia, niinikään viisteillä ja ilman. Patinapadan kautta pyörähti molemmat sormukset.

Muoks* lisätään vielä toinen kuva jossa näkyy turmaliinien sävyt paremmin.

Vain elämää, ei sen enempää....

nih, ei sen vaikeampaa ole ;) Tänään on vietetty isänpäivää varsin mukavan yhdessäolon ja hyvän ruoan merkeissä. Mies tuli lahjottua korun lisäksi tällä Irwinin 14 cd:n boxilla, taisi siinä olla mukana kirjakin. Pappa (eli mun isä) sai samanlaisen korun kera konjamiini pullon.

Parempi kuva itse korusta. Ketju itsetehtyä 1mm hopealangasta, malli krokotiiliketju. Pitihän se pyöräyttää patinapadassa jotta siitä saatiin katu-uskottava. Suomijellona on ostokamaa joka odotti paikkaansa hyvän tovin ennen kuin tuli se idea :)

Meripihkakorun uusi elämä

Harmi ettei tullut kuvattua korua ennen purkamista. Toiveina oli että se saisi olla hieman juhlavakin. Juu, kiva, kiva, idea oli hakusessa mutta löytyi sitten joku ajatuksen poikanen. Lisukkeena onyxia kahta eri kokoa ja hopeaa.

Korviksetkin olis kivat... no niitä tuli parit kipaleet.

Ja hei saisko tällaisesta isosta helmestä sormuksen... sai siitä.

Ja niitä helmiä riitti.... Sormusta esittää hän

ja riitti.... tästä tuli kyllä hiukan pääsiäismuna sormus fiilikset :) Jotain vastaavia on tullut eteen jossain, lehdessä, kirjassa tai netissä. Ei muista, niin ei muista, tiedän kuitenkin jossain törmänneeni.

Toiset tykkää pinkimmästä

Rannekoru hopeasta, ja akaateista? Saattaapi olla värjättyä Jadeakin. Pinksua sen olla pitää oli toiveena. Ihan ongelmitta ei koru syntynyt, pinksu kun ei ole ihan omiaan mulle. Mutta silti sitä jostain kumman syystä löytyi helmikätköistä :) Tulihan se sieltä kun vähän potkii.

Korvikset samoilla aineksilla.

Sitten vielä sekalainen pläjäys korviksia. Hopeaa, osat itse tehtyjä

Niin ikään omien kätten tuotosta. Savikvartsi lisukkeilla.

Ja nämä vielä, samalla kaavalla kuin pikkusievä rannekoru aikaisemmin.