maanantai 28. tammikuuta 2013

Sydämellisesti sinun

Varsin sydän voittoinen päivitys hopean hohteessa.

Sydänriipus tilaustyönä. Ihan ite tein, hopealangasta vääntämällä ja valssin läpi pyörittämällä.


Kaulakoru hopeasta, Murulle 18-vuotislahjukseksi. Kivet vuorikristalli ja ruusukvartsi. (Pahus kuvasta olin huomaavinani virheen ketjuosassa, täytynee kutsua tämä jälkitarkastukseen L) Ei ole sokiaksi tuleminen.

Lähikuvaa keskiosasta

Tämän sydämellisen tunnustuksen sain kaupungin laidalta. Kiitos kaunis täältä metsän reunamilta J
(Ihaninta tässä on ettei tarvitse tunnustaa mitään)


Mutta sääntöjen mukaan se pitäisi jakaa viidelle blogille. Säännöt on tehty rikottaviksi ja yleensä tässä kohtaa laistan sujuvasti, mutta nyt reippaana jaan tämän eteenpäin. Sydämellisen tunnustuksen saavat,
Sirimi
KatMan
Sari
Eila
Helinä

Sydän teemat oli tiinä titte.
No aina yksi maatuska joukkoon mahtuu, avainkaulanauha tilaustyö.
(Viksumpi olisi kuvannut jotain muuta kuin vaaleaa taustaa vasten, mutta tunnetusti viksulla ja mulla ei oo mitään tekemistä keskenään)


torstai 24. tammikuuta 2013

Näytön paikka

Sinelli haki uusia jäseniä DT-tiimiin ja ehkä kaksi sekunttia mietittyäni laitoin hakemuksen menemään. Ilokseni pääsin kakkos vaiheeseen ja lopullinen valinta tapahtuu näytön perusteella. Kaikki toiselle kierrokselle päässeet saa erillaisen askartelupaketin josta täytyy sitten tehdä jotain ystävänpäivään liittyvää.
 
Sain oman pakettini (ensimmäinen nielaisu) Ei ehkä ihan ominta "alaani" polymeerimassailu. Kokemus rajottuu juurikin niihin hiljattain värkättyihin pöllöihin.
 
Toinen nielaisu, se ystävänpäivä. Mulla on lievä antipatia sitä yhtä päivämäärää kohtaan. No loppupelissä tämä on vaan mun korvienvälin "ongelma". Sillä mulla on ystävänpäivä 365 päivää vuodessa. Pitkin vuotta voin ilahduttaa ystäviäni jollain itsetehdyllä (toivottavasti tosiaan ilahdutan, enkä aiheuta kauhunsekaisia tunteita J)
Ja jos jotain pientä kivaa osuu kohdalle, mistä tiedän ystävän pitävän niin ostan sen.

Sitten vaan harvat rattaat raksuttamaan, mikä liittyy ystävänpäivään? No sydän tietenkin niin, kortit, kirjeet ja ystäväkirja mihin kaverit kirjoitti perheenjäsenet, silmienvärin, toive ammatin jne. Omalla tyttärelläni oli vielä tälläinen. Mahtaako näitä enää olla?? Näillä ajatuksilla sitten Fimo softit sai kyytiä. Oli muuten äärest kiva materiaali työstää. Ne mun pöllöilyn vuosikerta massat oli vähän työläämpiä pehmittää muovailtavaksi.

Mitä sieltä uunista sitten tuli ulos.... Tytsä kävi muuten kotona kun nämä oli uunissa ja ihmetteli että tekeepä äiti aikaisin ruokaa. Meni sitten toiveikkaana kurkkaamaan uuniin mitä herkkuja siellä on muhimassa ja totesi että noi ei taida olla mitään syötävää J
Kuviointiin on käytetty pitsejä, vetoketjua ja rypistettyä foliota.




Ja mitäs niistä sitten tulikaan.....
Kaulakoruja toinen toisensa perään.





Ja avaimenperiä. Kävisihän nämä myös vetoketjun vetimiksi tai laukkukoruksi.
 
Parit korvakorut vaikka neulovalle ystävälle. Kuvallinen ohje "neulottuun" massaan löytyy täältä. Nämä nyt on varsin miniatyyri malliset, käytin hukkapalat kaulakorujen riipuksista.
Sydämellinen leppis, avaimenperäksi, laukkukoruksi tai miksei myös riipukseksi.
Tässä mun visio oli toteutusta taidokkaampi. Ne harmaat aivosolut viestitti että joskus silloin ennen vanhaan (kun kaikki oli paremmin, vitsi, vitsi) kun ystävänpäivää alettiin noteraamaan myös suomessa, oli sydämen mallisia "hemmoja" korteissa, pehmoleluina jne.
No hei.... mun oli ihan pakko hiukan pöllöillä, minkäs pöllö itselleen mahtaa. Sydän nenuineen ja lisukkeineen menee ystävänpäivän piikkiin.
Että tällainen näyttö ;o) Nyt sitten jään jännittämään miten tässä sitten kävikään.
 


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tee se itse tuikkulyhty

Simppeli ja helposti toteutettava tuikkulyhty hautakynttilästä.
Olen käyttänyt näitä lasisia hautakynttilöitä pihalla isoissa ulkolyhdyissä.
Samalla tekniikalla olen tehnyt lyhtyjä isoista lasipurkeista.

Tarvikkeet, rautalankaa, leikkurit, pihdit ja lasipurkki. Pyöröpihdeillä saa parhaiten silmukat tehtyä. Kuvassa oikealla voimapihdit, nämä on paksummissa rautalangoissa todella kätevät. Toki saa sivuleikkureillakin langan katkaistua mutta voimapihdeillä ei tarvitse olla sitä voimaa mukana J
Mulla ei ollut nyt kuin mustaa hehkutettua rautalankaa sopivan paksuisena. Plussaa taipuu helposti, miinusta lankaan jää helposti ”kuhmuroita”

Merkitse purkkiin tussilla keskikohdat. (Kuvat suurenee niitä klikkaamalla)

Taita rautalangan pää L-muotoon, tee silmukka.

Taivuta rautalankaa purkin ympärille

Taita keskikohtamerkin kohdalta L-muotoon ja tee silmukka.

 Tee silmukka aloituskohdan ympärille ja katkaise rautalanka sopivasta kohdasta.

Tee vielä rautalangasta ripustuslenkki. Itse tein tuohon keskikohtaan silmukan kun ajatuksena on ripustaa näitä lyhtyjä puuhun, niin ei tuuli heiluttele niitä lenkinkohdalta puolelta toiselle.

Kannen säilytin jotta lyhtyjä voi polttaa myös jos sataa vettä. Näitä lyhtyjä voi vaikka värjätä kotiuunissa kiinnitettävillä lasiväreillä.
Sitten vielä paloturvallisuus asiaa!!!!! Päiväkerhoissa, kouluissa tehdään, sekä lehdissä on ollut ohjeita pilttipurkeista tehtyihin tuikkulyhtyihin. Ne eivät ole PALOTURVALLISIA!!!! Pilttipurkin tilavuus on liian pieni ja tuikun steariini saattaa leimahtaa liekkeihin, ja ja ja. Täällä jotain tietoa aiheesta.

Laitetaan tähän samaan vielä parit joulun jälkeiset sukat.

Psykedeliaa, harhaa vai pelkkää kuvitelmaa J
Regian kirjoneule sukkalanka, näyttää kuvassa vähintäänkin ärtsyltä.

Tiikerikakku-sukat, joku flotte socke pätkävärjätty sukkalanka. Näissä pätkävärjätyissä ärsyttää tuo värien läiskittyminen.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uus vuos ja uudet kujeet

Katsellan kuitenkin vielä vähän menneeseen. Maratonpäivitys loppuvuoden rutistuksista.

Puikkoja kilistellen aivotonta toimintaa. Isot puikot ja aina oikein neuleena parit tuubikaulurit, tulee ihan sivutuotteena telsua töllätessä. Molemmat langat Novitan kampanjalankoja useamman vuoden takaa.

Tennarisukkia, murulle pinkit ja tytsälle turkoosit. Malli on todella helppo, perussukka 12 silmukkaa puikolla. Resorin jälkeen kantapää valkoisella ja etu osa 24 silmukkaa neulotaan, 5s oikein, 2s nurin, 2s oikein, 6s nurin = keskikohta, 2s oikein, 2s nurin, 5s oikein. Näin kärkikavennukseen asti. Vaihdetaan lanka valkoiseen ja itse olen tehnyt pyöreän kärjen. Nauha pujotetaan 2oikein silmukoiden kohdalta.

Ja sitten vielä vähän isompaa perussukkaa vävypojalle. Lanka seiska veikkan sukkalankaa, viime vuoden väri pöllö. Onneksi on hamsterin virkaa kun en oikein tykännyt tän vuoden väreistä.

Ja kun aikuista naista lapsettaa niin leikitään polymeerisavella. Vanhimmissa massoissa oli päivämäärät 90-luvulta. Olen näistä massoista aiemmin tehnyt vain leppäkerttu magneetteja. Että liki ensikosketus siis.

Näihin pöllöihin löytyy ohje Handmade by Nunnu blogista. Korvakorut oli ajatuksena, käy myös riipuksena.
Ja vieläkin lapsetti niin pöllöiltiin lisää riipuksia

Sienenestyskaverille tattikorvikset, piti kokeileman eri kokoisena. Korvakorukoukut hopeaa. Vähän pitkä oli tämäkin projekti, massat näihin ostettiin vuosi sitten.

Toiset päivälle kun on suloinen myrkynkeittäjä fiilis.

Ja sille toiselle sienestyskaverille, edellisen aviomiehelle avaimenperä, kun ei miehenä varmaan korviksia arvosta.

Murulle kaulakoru joululahjaksi, hopeaa, makeanvedenhelmiä, swarovskin kristallia ja ruusukvartsia.

Murun lahjat oli paketoitu yhteen pakettiin.
 
Hopeisia riipuksia, samalla kaavalla tehty aiemmin korvakoruja.
 Vähän eriko´koisena piti kokeilla näitäkin.

Ja sitten taas olipa kerran sarjasta inspiroituneena. Piti tuleman korvikset, mutta mutta ei menny niinkuin strömsössä. Tai mikäs siinä jos tykkää että korvalehdet venyy olkapäille. Oli siis liian painavat korviin, tulikin pari riipusta. Kristallia ja patinoitua hopeaa.

 

No mikäs siinä tehdään pienemmät korviin.... paitsi että niinä yön pimeinä tunteina en ollut tarpeeksi tarkkana, nämä on eri pariset kristallit. Tulikin taas pari riipusta.



Jos näistä sitten ne korvikset.
once upon a time inspired jewelry

Ja vuoden 2013 eka puuhastelu. Tarjolla tänään Hassisen Kone ja rumat sävelet, C-kasetista kukkaro. Tämän ikimuistoisen kasetin olen saanut joskus enoltani 80-luvun alkupuolella, ehkä 82. Kotimatkalla Sotkamosta Turkuun halusin kuunnella tätä autossa. Isi ei oikein tykännyt ja punoittavat posket näkyivät takapenkille asti siitä korvista nousevasta sauhusta puhumattakaan. Ei tykänyt isi rumista sävelistä ei.....

Ohje C-kasetti kukkaroon löytyy täältä.

Kiitos kaikille lukijoille menneestä vuodesta ja toivottavasti viihdytte menossa mukana jatkossakin.