Näytön paikka

Sinelli haki uusia jäseniä DT-tiimiin ja ehkä kaksi sekunttia mietittyäni laitoin hakemuksen menemään. Ilokseni pääsin kakkos vaiheeseen ja lopullinen valinta tapahtuu näytön perusteella. Kaikki toiselle kierrokselle päässeet saa erillaisen askartelupaketin josta täytyy sitten tehdä jotain ystävänpäivään liittyvää.
 
Sain oman pakettini (ensimmäinen nielaisu) Ei ehkä ihan ominta "alaani" polymeerimassailu. Kokemus rajottuu juurikin niihin hiljattain värkättyihin pöllöihin.

 
Toinen nielaisu, se ystävänpäivä. Mulla on lievä antipatia sitä yhtä päivämäärää kohtaan. No loppupelissä tämä on vaan mun korvienvälin "ongelma". Sillä mulla on ystävänpäivä 365 päivää vuodessa. Pitkin vuotta voin ilahduttaa ystäviäni jollain itsetehdyllä (toivottavasti tosiaan ilahdutan, enkä aiheuta kauhunsekaisia tunteita J)
Ja jos jotain pientä kivaa osuu kohdalle, mistä tiedän ystävän pitävän niin ostan sen.

Sitten vaan harvat rattaat raksuttamaan, mikä liittyy ystävänpäivään? No sydän tietenkin niin, kortit, kirjeet ja ystäväkirja mihin kaverit kirjoitti perheenjäsenet, silmienvärin, toive ammatin jne. Omalla tyttärelläni oli vielä tälläinen. Mahtaako näitä enää olla?? Näillä ajatuksilla sitten Fimo softit sai kyytiä. Oli muuten äärest kiva materiaali työstää. Ne mun pöllöilyn vuosikerta massat oli vähän työläämpiä pehmittää muovailtavaksi.

Mitä sieltä uunista sitten tuli ulos.... Tytsä kävi muuten kotona kun nämä oli uunissa ja ihmetteli että tekeepä äiti aikaisin ruokaa. Meni sitten toiveikkaana kurkkaamaan uuniin mitä herkkuja siellä on muhimassa ja totesi että noi ei taida olla mitään syötävää J
Kuviointiin on käytetty pitsejä, vetoketjua ja rypistettyä foliota.

Ja mitäs niistä sitten tulikaan.....
Kaulakoruja toinen toisensa perään.

Ja avaimenperiä. Kävisihän nämä myös vetoketjun vetimiksi tai laukkukoruksi.

 

Parit korvakorut vaikka neulovalle ystävälle. Kuvallinen ohje "neulottuun" massaan löytyy täältä. Nämä nyt on varsin miniatyyri malliset, käytin hukkapalat kaulakorujen riipuksista.

Sydämellinen leppis, avaimenperäksi, laukkukoruksi tai miksei myös riipukseksi.

Tässä mun visio oli toteutusta taidokkaampi. Ne harmaat aivosolut viestitti että joskus silloin ennen vanhaan (kun kaikki oli paremmin, vitsi, vitsi) kun ystävänpäivää alettiin noteraamaan myös suomessa, oli sydämen mallisia "hemmoja" korteissa, pehmoleluina jne.

No hei.... mun oli ihan pakko hiukan pöllöillä, minkäs pöllö itselleen mahtaa. Sydän nenuineen ja lisukkeineen menee ystävänpäivän piikkiin.

Että tällainen näyttö ;o) Nyt sitten jään jännittämään miten tässä sitten kävikään.