Härkää sarvista,

vai Amaliaa korvista.... Sinisistä ei tahdo syntyä koruja sitten millään. Vaikkakin on ollut ja on yks mun lempiväreistä. Pyörittelin näitä helmeksiä pöydällä ja arvoin patinoitujen ja kirkkaiden hopeaosasten välillä. Jälkimmäiset voitti tällä kertaa.

Sininen hetki,

Muutama lähikuva, riipuksena filigree sydänlukko. Hiukan arveluttaa tuon sydänlukon kiinni pysyminen, vaikuttaa hieman heppoiselta tuo kiinnitys. Kuvat saapi taas, klikkaamalla suuremmaksi.

Hopealevystä tehty riipus ja salpalukko. Riipus on saman kaltainen kuin tämä aiemmin tekemäni. Kuten kuvasta näkyy niin patinapadassa on tullut nämä pyöräytettyä.

Ja sormus joka ei suostunut kuvattavaksi. Kuvattu takaa, edestä ja sivulta. Kaipa näistä jotain selvää saa. Onpa se näköjään jo naarmuinenkin vajaan viikon käytön jälkeen. Sormus tehty 1mm hopealevystä. Itse sormus ei ole alkuunkaan sellainen, mitä siitä piti alkujaan tulla. Varsin onnistunut epäonnistuminen kuitenkin. Kuvat nyt ei vaan tee oikeutta tälle, seli, seli. Joka tapauksessa alkuperäinen idea on taas pisteessä A.

Vaihteeksi työnteko on häirinnyt harrastusta ja netissä roikkumista. Mutta eiköhän tää taas tästä.