Ihan äskenhän

tämä kaveri oli lähdössä Nuuskamuikkusen kanssa etelään.

Sama kaveri täytti eilen 16v. Ja ihan hiljaittain tuli kaula pureskeltuna kotiin. Johon totesin; mä meen nukkuun, herättäkää kun tuo lähtee armeijaan ;D No eihän sitä unta niin kauan riitänyt, nukuin Ruususen unta ja näytin herätessä 100 vuotiaalta.

Hirviömutsi on viime vuodet kantanut paakkelsit kaupasta. Joku ratas vissiin löi tyhjää ja päätin että teen piiiitkästä aikaa kakun itse. Kakun koristelu idean hakusessa meni tovi jos toinenkin. Tuskinpa olisi kauheasti ilahtunut mutsin nostalgiasta ja Nuuskamuikkusesta kakun päällä. Niinikään klovni ja Mikki Hiiri kakut taitaa olla taakse jäänyttä elämää. Ja täytyyhän kakussa joku idea olla... niinpä niin. Tietäähän sen mitä tuon ikäisen päässä liikkuu, mutta niitä ajatuksia en ollut valmis muokkaamaan kakuksi. Niinpä sitten kera harmaiden hiuksen päädyin pojan harrastukseen. Jääkiekkoahan tuo pelaa ja kiekko tai maila olisi ollut liian helposti toteutettavissa. Haastetta olla pitää, eikös? Hokkarit, hyvä idea, teenpä luistinkakun. (Tässä vaiheessa voisin todeta että elämä olisi paljon helpompaa jos minä en olisi minä). Musta perushokkari ei tietenkään tullut kyseeseen, kun pojalla on Bauerin Nike Vaporit. Parissa kaupassa piti käydä ennen kuin oli ainekset kasassa. Netistähän nyt olisi saanut tilaamalla vaikka mitä, mutta eipä ollut enää aikaa. Luistin on tehty marsipaanista ja maalattu mustalla elintarvikevärillä. Punainen elintarvike väri oli loppu kaupoista joissa kävin niin otin punaista sokerikuorrutetta. Tasan kaksi tuntia meni tähän luistimen väsäämiseen aikaa.

Olin niin täpinöissäni tuosta luistimesta, että unohdin kokonaan kakun muun koristelun. Eipä ollut kaapissa muuta kuin lakritsiströsseleitä, niitä sitten vähän reunoille ja kerma pursotukset. Ihan hyvältä tämä luistinkakku silti maistui.