keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Meripihkakorun uusi elämä

Harmi ettei tullut kuvattua korua ennen purkamista. Toiveina oli että se saisi olla hieman juhlavakin. Juu, kiva, kiva, idea oli hakusessa mutta löytyi sitten joku ajatuksen poikanen. Lisukkeena onyxia kahta eri kokoa ja hopeaa.

Korviksetkin olis kivat... no niitä tuli parit kipaleet.

Ja hei saisko tällaisesta isosta helmestä sormuksen... sai siitä.

Ja niitä helmiä riitti.... Sormusta esittää hän

ja riitti.... tästä tuli kyllä hiukan pääsiäismuna sormus fiilikset :) Jotain vastaavia on tullut eteen jossain, lehdessä, kirjassa tai netissä. Ei muista, niin ei muista, tiedän kuitenkin jossain törmänneeni.

8 kommenttia:

  1. Oho, hienoja, olisi kiva itsekin kokeilla joskus sormusten kieputtelua.

    VastaaPoista
  2. Tahtoo sen sormusmitan, että pääsee sormuksia TEKEMÄÄN!! Aivan järjettömän IHANIA!

    VastaaPoista
  3. Upeaa ja tuo sorumus on kyllä aikas ihana! Katselinkin tuolla naamassa, että teillä on ollut jokin pääsiäismunakoru "kilpailu" tai juttuidea meniellää muutaman koruilija kanssa :D
    Itse henkilökohtaisesti tykkään kovasti tuosta meripihkasta korukivenä. Ihanat sävyt <3

    VastaaPoista
  4. Hieno tuli, olis tosiaan ollut mukava nähdä alkuperäinen. Meripihka on minunkin lempi "kivi".
    Tuo pesäsormus on myös hieno, se ei oliskaan pärjännyt "kilpailussa" ;)

    VastaaPoista
  5. Voi herran pieksut!! Onyx kyllä muuttaa meripihkan vaisusta villiksi, erinomainen setti!
    Ja viehkot sormukset.

    VastaaPoista
  6. Wow, johan olet taikonut :)aikastas upeita! ja nuor sormukset ovat ihan hulppeita :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos taas kaikille tasapuolisesti <3

    VastaaPoista
  8. Hauk, hauk, hauk. Haukon henkeäni noiden sormusihanuuksien edessä. Uskomattomia! Jotkut vaan osaa... Kertakaikkisen upeita ja näyttäviä!

    VastaaPoista