Sulatusriipuksia, tapaturmia ja sormuksia

Sulatushommia.... metodilla minä kokeilen. Eli tuli liekitettyä hopea"jämiä" jotka kyllä ovat ihan painonsa arvoista tavaraa. Sydämet nyt on vähän muotopuolia, mutta taatusti persoonallisia, selityksen makua. Tuossa oikealla ylhäällä näen taas enkelin siiven. Tulipa siinä samalla polttomerkattua itsensäkin. Yhtä tälläistä ottaessani juotosalustalta, irtosi siitä pieni hopeanpalanen joka singahti paidankauluksesta sisään ja jatkoi vielä matkaansa rintaliivien sisälle. Ritinä ja pauke vaan kuului kun lerputtimien kannattajat alkoi sulamaan =D Tapahtuu vain sarjakuvissa, noup. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Jättipä vielä mielenkiintoisen polttojäljen...ihan kuin jäniksen jäljet...katso hopean loikkaa... ehe ehe.

Kas kukkahan se siinä, niin ikään jämäkipon antimista. Saattaapi nuo terälehdet saada vielä jotain käsittelyä osakseen.

Samasta kiposta ajatuksena riipuksia. Aika näyttää mitä heistä tulee isona vai tuleeko mitään.

Yksi ristikkoriipuksista alkoi juttelemaan haluavansa sormukseksi. Mitäpä minä muuta kuin kokeilemaan. Sormuksen rungon tein kahdesta sormuksesta jotka juotin takaa keskeltä yhteen. Vähän jänskätti kun aloin juottamaan ristokkopalaa sormukseen että miten siinä käy, tuleeko sulatettua koko höskä. Mutta koska siellä puussa on niin monesti käyty persaus eellä, häliäkö vällä. Ja lopputulos pääsi positiivisesti yllättämään. Mona ja Paula sanoi liki kuorossa, kun näkivät mun sovittavan palaa runkoon, Sarpaneva. Pitipä sitten googlailla ja onhan siinä samaa tyyliä. Samalla googlailulla päädyin Vino pino blogiin, aivan ihania koruja blogi pullollaan. Melkein kade kaikista ihanuuksista, mitä sieltä löytyy. Mona onkin tainnut aiemmin linkata tähän samaan blogiin. Samalla löytyi toinenkin ihanuus blogi, My Jewellery Box.

Sitten vielä yksi testiluontoinen sormus, pieniä hopealangan pätkiä, säälimättömästi vasalla paukuteltuina ja yhteen juotettuna.