Täällä ollaan vaan ja virkkailaan ja vähän värkkäilläänkin

Jooh, porukka vähenee ja pidot paranee. Poju meni vuoden vaihteessa armeijan vihreisiin ja muutti samalla pois kotoa. Huoneiden "vaihtoa" ja uudelleen järjestelyä ja sitten hiton kalliin sisustuskärpäsen puraisu. Uutta sohvaa, nojatuolia ja mattoa, uh-huh.

Sit mä päätin haluta, ja trikookude kauppaan mars. Ja sit mä päätin säästää, ostin ne kuteen pusseissa / 3€ kilo. Siinä olikin melkoinen selvittäminen ne virkattavaan kuntoon. Mulla oli monta hyvää ideaa ne ei vaan toimineet. Tein ja purin ja sitä rataa. Kokeilin sitten pelkkiä pylväitä (oikealla) tulikin aika kivan näköistä pintaa ja eiku virkuukoukku sauhuamaan. Kude loppui kesken jo aika alkumetreillä ja oli sen verran painavaa ettei olisi ollut kolmimetrisenä kovinkaan käytännöllinen. Loppupeleissä purkasin tekelettäni ja siitä tuli koiruuden matto. Aina ei voi voittaa mut nyt on koiruuden kiva köllötellä.

Sit mä menin sinne kudekauppaan taas. (Jättirätti Kaarina/Turku) ja en enää säästänyt. Ostin kudetta rullissa 5€ / kilo. Intoo piukeena takaisin kotiin ja virkuukoukku esille. Kuinkas sitten kävikään, se kude oli varmaan jotain 3cm leveää. Vaihtoehtona alkaa väkertää harvanvarresta virkuukoukkua tai puolittaa se kude. Valitsin jälkimmäisen, hullun hommaa..... mut jotenkin se sopii mulle. Lopputuloksena vas.puoleinen matto. Ranteet huutaa apua, mutta mä tahdon on aika hyvä motivaattori.

Muutama kori tuli kans koukuteltua, meikeille ja sutimille. Virkkuukoukuille omansa.

Poju kadotti jo alkuvuodesta sen kihlansa sinne armeijanvihreisiin ja piti tekemän uus. Ihan perusrinkulaa vähän paksummasta materiaalista. Se alkuperäinen muuten löytyi lumien sulattua männä viikolla, hiukan se oli saanut siipeensä.

Murusen "osto"rinkula koki hiljattain äkkikuoleman mentyään ihan soiroksi ja lupulta palasiksi. Mua pyydettiin tekemään uusi. Tälläinen siitä sitten tuli.

Sit tossa olis Sinellin huhtikuun paketti odottamassa tekijäänsä, niin pal tekemist ja nii vähä aikaa. Kuukausi loppuu taas ihan kesken kaiken. Perskuleen aika kun juosta jolkuttaa niin mahottomasti ja minä koitan madella perässä.