lauantai 21. huhtikuuta 2012

Suutarin lapset ja koruntekijän tyttäret

Tää meni vähän samaan malliin kuin ne suutarin lapset joilla ei ollu kenkiä.... Tätä odottettiin niin pitkään ja hartaasti että odotuksellakin oli vuosipäivät. Tarkistin täältä blogista että oman vastaavan tein puolitoista vuotta sitten. Tytsä ihastui siihen ja lupasin tehdä hänelle oman ettei vie mun korua. Toteutus vähän kesti ja oli ihan vaan lukkoa vajaa ties kuinka kauan. Ja ihan yhtä kauan odotti lenkit siihen lukkoon kiinni juottamista. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eiks vaan :D
Materiaali 925 hopeaa ja omin pikkukätösin tehty jokikinen osa.

19 kommenttia:

  1. On ollut pikku kätösillä hommaa mutta siitä tuli mahdottoman kaunis, tykkään:-)

    VastaaPoista
  2. No tätä on varmasti kannattanut odottaa, aivan upea taas!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, odotus on palkittu!
    Arvokkaan näköinen koru, kaunis ja on paljon tunnearvoakin kun kaikki on itse tehty!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana. Onnea onnistuneesta korusta, kyllä on taitoa pikku hyppysissä:)

    VastaaPoista
  5. Oi kun upea! No tuota on kannattanut odotellakkin.

    VastaaPoista
  6. Taisin kommentoida tätä ihanuutta jo naamakirjan puolella. Tyrmäävän upea, en voi edes käsittää kuin tuollainen tehdään. Taidokasta.

    VastaaPoista
  7. Fantastista ja ihanaa! Todellakin odottamisen arvoista!

    VastaaPoista
  8. Täälläkin tämä näyttää niin upealta!

    VastaaPoista
  9. Nyt meni hengen haukkomiseksi - jestas sentään, miten upeaa työtä! Voi mahdoton, miten sä olet taitava!

    VastaaPoista
  10. Upeus! Ja varmasti työläskin.

    VastaaPoista
  11. Tämä on kyllä niin upea! Minä olen tyhmänä mennyt myymään ne itselle tehdyt hopeakorut ja arvaa olenko saanut tehtyä itselle uusia :)

    VastaaPoista
  12. Aivan kertakaikkiaan hieno! :)

    VastaaPoista