Madakaskarin karneolit

Tämä viikko onkin mennyt visusti punkan pohjalla, tavallista ärhäkämpi flunssa iski päälle. Kuume on huidellut siinä 39 asteen paikkeilla, keuhkot kappaleina ja katurakin yskää. Sen enemmittä rutinoita, nämäkin valmistui viime viikonloppuna.

Krokotiili Rock, Madakaskarin karneoleilla.
Onkohan miun piässä joku vika, kun jostain ihan pienestä sanasta tai lauseen pätkästä saan päässäni jukeboxin päälle? No tätä krokotiiliketjua tehdessäni, jukeboxissa soi Muskan krokotiili rock =) siinä rokatessa seuraan eksyi nämä karneolit.

Tässä kuvassa väri on lähempänä totuutta

Nämähän tein jo vähän aikaa sitten, mutta niin kiva kuin tämä malli olisikin eipä pysy mun luppakorvissa nämä =( Ei auttanut edes muoviset korvakoruntaustat.

Joten tekaisin sitten tälläiset vähän pulskemmat ja muutenkin normaalia isommat koukkuset. Nähtäväksi jää toimiiko.

Hih, sinä aikana kun itse olen värjoitellyt vällyjen välissä, olen päässyt kaalimadon kummiksi, hi,hii. Ei, kyse ei ole kuumehoureista vaan PikkuMyyn rannekorusta. Joka löytyy täältä. Aika ainutlaatuinen tapaus, enpä olisi eilen uskonut että tänään olen rannekorun kummi.

Solmuja, solmuja aina vaan

Jos alkaa olla jo Knots allergiaa, kannattaa poistua pikaisesti ;) Nämä vielä, ja sit ei enää.....

Kaulakoru samaisista aineksista kuin edellisen postauksen ranneke. Ja joka ei suostunut kuvattavaksi millään... saa kelvata.

Väriterapiaa vai värishokki? Hitsiläinen, luulin ihan oikeesti saaneeni/ottaneeni yliannostuksen oranssiin ja keltaiseen joskus 90-luvulla. Mut ei, takaisin tunkevat. Kivekset akaattia ja karneolia.

Sekolainen kollaasi edellisestä.

Lisää Knotseja

Ihastuin jo aikoja sitten Inkun tekemiin koruihin joissa oli vaaleita makeanvedenhelmiä ja patinoitua hopeaa. Nyt solmuinnostuksen vallassa sain ahaa elämyksen ja tässä tulos. Ihanaakin ihanammat rutturusinat on kotoisin Helmiliinalta, mistäs muualta ;D Ketjuosuus mallia tynnyri.

Kuvakollaasin saa isommaksi klikkaamalla kuvaa.

Piiperrysviruksen kourissa väsäsin myös parit pätkät HooDoo ketjua eli krokotiiliketjua. Tämä piiperrys taisi olla 0,8mm langalla ja 2,5mm lenkeillä. Tämä on hemmetin helppo konsti tehdä itsensä hulluksi, tai no hullummaksi jos se nyt edes olisi mahdollista. En ollut tätä mallia ennen tehnyt ja uskoisin että opettelu olisi ollut hippasen helpompaa paksumalla langalla ja isoimilla lenkeillä. Mutta minkäs teet, puupää mikä puupää. Aikaa mihinkään ylimääräisiin harjoitteluihin ollut, kun en tiennyt minkä ketjun tekisin yllä olevaan rannekoruun.

Edellisessä postauksessa se aiemmin lupailtu Love Knots ohje.

Love Knots ohjeen tapainen

Näin minä sen teen. 1mm hopealanka / 5mm veivi. Ja 0,8mm lanka /4mm veivi. Nämä veivikoot 5:delle kierteelle. Elikkäs ensin lanka kierretään spiraalille. (Kuvat on yhtä tärähtäneitä kuin tekijäkin, mutta koska näistä idea selviää en kuvannut uudestaan)

Lähettäjä Amalian Aarteet

Spiraalista pätkitään sivuleikkureilla, 5:den kierteen paloja.

Lähettäjä Amalian Aarteet

Jotka kierretään yhteen, kuten avainrengasta kiinnitettäisiin.

Lähettäjä Amalian Aarteet

Lähettäjä Amalian Aarteet

Leikatut päät käännetään osien sisälle ja kiinnitys lanka pujotetaan läpi, kuten kuvassa.

Lähettäjä Amalian Aarteet

Helppoa, eikös vaan? Ja jos näistä kuvista oli jotain apua, olisinpa hyvin onnellinen jos viitsit jättää kommentin tai linkittää tähän tekstiin. Kiitos =)

Näitä tehdessä, muhun iski joku piiperrysvirus jonka on varmaan tartuttanut ystäväni PikkuMyy kukas muu. Mutta teinpä sitten vielä solmuja 0,6mm langalla. Oikealla siis solmu 1mm langasta ja vasemmalla miniatyyri versio. Laitoin 5 senttiset kuvaan, jotta koko hahmottuisi selkeämmin.

Lähettäjä Amalian Aarteet

* Muoks* lisäys kolmoissolmu, eli Danish Knot ohjeeseen

Love Knotseja

Viime lauantain Turkulaisen helmitapaamisessa, opeteltiin Love Knots solmuja. Innostuin niitä sitten pitkästä aikaa kotonakin vääntämään. Ekat korvikset, hopeaa ja Swarovskin biconet, sävy topaasi.

Kaulakoru ja korvikset, hopeaa ja puukorallia. Tässä käytiin kova taisto, ihan väkisin oli jos jonkinlaista punaista akaattia ja karneolia tunkemassa koruun, mutta en luovuttanut. Korviskoukut vääntelin lukolliseksi versioksi.

Ja lisää pukkaa, tuloillaan on, solmut vaan loppui kesken. Tarttisko joku kuvallista solmu opastusta? Kun kerran teen lisää solmuja, niin samalla vois kuvata työvaiheet. Tämän kiveksen nimi on hukassa, helmet on ostettu Tampesterin kädentaito messuilta Helmiliinalta. Onkos tää sitä "rutina"kvartsia vai jotain ihan muuta??

Vasemmalla aikaisemmin tekemäni rannekoru, joka oli mulle liian iso ja mun mielestä helmien määrää ei voinut vähentää. Niinpä annoin tämän lahjaksi ja tein itselleni uuden jossa tuo keskiosa on pienempi. Tarkoituksella en katsonut korusta kuvaa, etten tekisi samanlaista. Kuinkas sitten kävikään, eihän se samanlainen ole ja on kuitenkin, värit on täysin käänteisesti edelliseen nähden. Ja korvikset kaveriksi, mikäs mulle sopiskaan paremmin kun tälläiset eripariset. -Nimimerkillä- Toisinaan nuttukin nurinperin-

Huopikkaat, huopikkaat ja vähän korviksiakin

Parit huopatossuset, punaiset matkaavat Mummulle pohjoiseen ja vaaleen siniset on mun. Tehty ihan perinteisin menetelmin villalevystä.

Korvispläjäys, Kaikissa hopeaa, vasemmalla "jotain" vaaleansinistä kiveä, seuraavissa Dumortieriitti, ja sitten aivan ihanat Madakasgarin karneolit. Alimaisissa Swarovskin kristalleja.

Härkää sarvista,

vai Amaliaa korvista.... Sinisistä ei tahdo syntyä koruja sitten millään. Vaikkakin on ollut ja on yks mun lempiväreistä. Pyörittelin näitä helmeksiä pöydällä ja arvoin patinoitujen ja kirkkaiden hopeaosasten välillä. Jälkimmäiset voitti tällä kertaa.

Sininen hetki,

Muutama lähikuva, riipuksena filigree sydänlukko. Hiukan arveluttaa tuon sydänlukon kiinni pysyminen, vaikuttaa hieman heppoiselta tuo kiinnitys. Kuvat saapi taas, klikkaamalla suuremmaksi.

Hopealevystä tehty riipus ja salpalukko. Riipus on saman kaltainen kuin tämä aiemmin tekemäni. Kuten kuvasta näkyy niin patinapadassa on tullut nämä pyöräytettyä.

Ja sormus joka ei suostunut kuvattavaksi. Kuvattu takaa, edestä ja sivulta. Kaipa näistä jotain selvää saa. Onpa se näköjään jo naarmuinenkin vajaan viikon käytön jälkeen. Sormus tehty 1mm hopealevystä. Itse sormus ei ole alkuunkaan sellainen, mitä siitä piti alkujaan tulla. Varsin onnistunut epäonnistuminen kuitenkin. Kuvat nyt ei vaan tee oikeutta tälle, seli, seli. Joka tapauksessa alkuperäinen idea on taas pisteessä A.

Vaihteeksi työnteko on häirinnyt harrastusta ja netissä roikkumista. Mutta eiköhän tää taas tästä.

Miksi minusta ei tullut suurta taiteilijaa

Tässä ensimmäinen säilynyt piirustus, jonka olen tehnyt 1-2 vuotiaana, sanomista tuli jo tästä. Kun tietenkin piirsin koko sivun ja alaosa olisi pitänyt piirtää vasta vuoden päästä.

Tästä muutaman vuoden päästä, toteutin itseäni piirtämällä mustalla paksulla tussilla rappukäytävän seinään. Tein tämän tietenkin omaan kerrokseen, kotioven viereen. Muistan kuvan aivan elävästi piirsin kissan, talon ja kukkia. Ja kuinkas muuten, kirjoitin kissan kokoisilla kirjaimilla UNA. Eli oman nimeni väärinpäin. Sattuipa siivojakin sopivasti paikalle ja tivasi minulta kiukkuisesti; olenko minä piirtänyt seinään. Minä siinä seisoin kädet selän takana, ja vastasin; eeeen ole. Niin mutta sinulla on tussi kädessä! Niin mutta tästä tulee sinistä. Plingplom, ilkeä ja vihainen siivooja täti soitti meidän ovikelloa. No eipä ilahtunut Esko-enokaan taideteoksestani. Eikä kyllä äitikään kun tuli töistä kotiin. Selkääni en saanut mutta kuulosuojaimille olisi ollut käyttöä.

Eli olen ollut väärin ymmärretty taiteilija jo lapsena ;)

Ei vaan syy taitaa kuitenkin olla se että olen kaikissa tekemisissäni perfektionisti. Mitä tulee ”kuvataiteeseen” niin löydän aina tekemisistäni jotain vikaa. Kaappeja siivotessa löysin tällaisen lyijykynä työn. Enpä jaksanut kikkailla kameran säätöjen kanssa, kaipa tästä jotain selvää saa.
Olen tehnyt tämän ja seuraavan joskus 90-luvulla.

Tämän on taas ukko kulta pelastanut ja laittanut saunamökin seinälle. Kuvassa on jotain heijastumia ja värit väärän sävyiset. Mutta enpä jaksanut tämänkään kuvaamisen kanssa kikkailla enempiä.
Tämä oli tehty vesiväreillä. En edes muista koska mulla olisi viimeksi ollut kynät / värit piirtämistarkoituksessa kädessä (Ja tähän ei lasketa loputonta, vihkojen kulmien sotkemista ;)

Viikonloppuna on tullut koruiltuakin, on väännetty mm. Nikama ja Lituska ketjua. Yhdet huopatossut tuli tehtyä tänään, odottelee tuolla kuivumistaan. Kuvataan kun ehditään.

Ai niin, olohuoneen telkkari otti ja hajosi. Johan sillä olikin ikää kokonaiset 4-vuotta, kele. Hemmetin kalliiksi se tulee jo ennen kuin on korjaamossa. Tulipa sitten aamukahvi hörpittyä koneen äärellä ja eksyin iiiiihan vahingossa Helmiliinan putiikkiin. Tulipa keskimääräistä kalliimpi aamukaffe ;)Mut sehän ei voi olla mun syy, eihän?? Vaan sen hemmetin rikkinäisen television.

Black and White

Hopeasta kieputettu osa pääsi rannekorun keskipisteeksi. Kivinä valkoinen puukoralli ja musta laavakivi, lukko ja välihelmet Balin hopeaa.

Korvakoruja itsetehdyistä hopeaosista ja makeanveden helmistä. Oikean puoleiset helmet meinasivat mennä heti kättelyssä Nerik kätköihin, ihanan rosoisia valkeita palleroita =) Hädin tuskin sain napattua kokonaiset kaksi käyttöön. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Savukvartsi möllyköitä

Ei pitänyt näitä kiveksiä tähän tulla. Alkuperäinen vaihtoehto oli viistehiotut ovaalit savukvartsit. Kun otin nauhan pussista ne oli luokattoman huonoja. Sameita, naarmuisia ja osa rikkinäisiä, koko nauhasta olisin kelpuuttanut vain yhden helmen käyttöön. Laitoin asiasta palautetta helmikauppiaalle, palautusoikeus oli tietenkin jo umpeutunut. Olinhan tilannut nämä jo marraskuussa. Vastauksenkin sain, se meni kutakuinkin näin, että hinnat ovat mitä ovat, ovathan nämä jo kalliita materiaaleja hankkiessa. Summa summaarum, eli mun olisi pitänyt ymmärtää, että jos nauha maksaa 9,25€ se ei ole laadukas??? Tuli siinä yhdelle helmelle hintaa.

Kaivelinpa sitten Nerik kätköistä, ihanaakin ihanammat Helmiliinalta ostetut savukvartsi möllykät.

Yksi koru ja monta kuvaa. Eli savukvartsi möllyköitä, hopeaa ja iso HillTribe sydän.

Tällä kertaa lenkit pintakuvioitu valssilla. Tässäpä lähikuvaa.

Ja vielä pari.

Yhdet korvikset vielä, näissä hopeaa ja swarovskin 8mm biconet, sävy mocca. Näissä näkynee toi pintakuviointi parhaiten.

Lähettäjä Amalian Aarteet

Kokeiluja ja korviksia

Mulla jää useimmiten korvakorut kuvaamatta. Nyt sain aikaiseksi kuvata, kun kokeilussa oli mulle uusi tekniikka. Eli muutamat korvakorut, hopeasta, kivinä Karneoli ja Aragoniitti. Alimmaisena tekniikkakokeilun seuraksena korun osia. Mitä heistä tulee isona, sitä ei vielä tiedä. Alunperin idea kirjasta jonka sain PikkuMyyltä synttärilahjaksi. Toteutus vaan vähän kesti.

Lähettäjä Amalian Aarteet

Skorpionin salaisuudet

Idea ja inspiraatio koruun on lähtöisin Pikkumyyn ravunkääntöpiiristä. Korun tein sentään ihan itse ;) Ihastuin oitis ketjuun tehtynä 0,8mm langasta. Se oli varsin siro&sievä kun vertailu kohteena oli sama ketjumalli joka olin tehnyt 1mm langasta. Joka on taas aikast massivinen. Kivinä korussa on Sitriini ja Hessoniitti. Kivet ei ole kyllä parasta mahdollista laatua, mutta sisäinen niponi päästi ne koruun, koska olin varsin hullantunut väreihin. (Ihmeiden aika ei siis ole ohi) Rannekorun Skorpioni riipuksen löysin ihan sattumalta, olen saanut sen joskus lapsena. Täytyy kysyä jos äitee muistaisi tarkemmin mistä ja milloin?? Joka tapauksessa kiillotusrummussa riipus sai ihan uuden kuosin ja niin päättyi sitten rannekoruun. Näistä aineksista sitten syntyi Skorpionin salaisuudet, kas tässä kuvattu yhdessä ja erikseen.

Ja sori jos otsikon mukaisesti luulit lukevasi täältä jotain salaisuuksia, turha toivo ;) Lisäsin tuohon edelliseen postaukseen paremman kuvan jänöjussin tekemästä lumijäniksestä.

Lady in red

Hippasen pikkasen on ollut käsi pakkolevossa. Ennen joulua kutomukset ym. puuhastelut rasittivat rannetta niin, että lopulta ei edes kahvipannu pysynyt kädessä. Ei se ihan kunnossa ole vieläkään mutta paranemaan päin.
Kuva on taas sieltä samasta osoitteesta kuin edellisetkin. Ehkä mä joskus opin ja ehkä mä joskus löydän sen kameran ohjekirjan.
Mut tää on ihan mahrottoman hiano, on, on, uskokaa pois. Ketju on piinaa 1mm hopealangasta ja 3mm lenkeillä. Riipus on tehty 1,5mm hopealangasta ja pohja siihen 0,4mm levystä. Punainen simpukankuori(?)helmi tarttui näppeihin Tampereen messuilta, Suomen Jalokivituotteen osastolta. Ihan ens yrittämällä ei toi riipuksen kehys onnistunut, vasta neljännen version hyväksyin.

Katso jäniksen loikkaa, jänis on tehnyt sen..... Kattokaas ku meil päi jäniksetki o iha ältsin taitavii. Tällätis ne käy tekees lumienkeleit vai jäniksii vai mitä se nyt oli. Hitsit mä olisin halunnut nähdä tämän ;) Tsipaappa duida, jänis loikkii pihan poikki, oho veti lipat, nou hätä ja matka jatkuu...

Lisäänpä tähän vielä toisen kuvan, kun eilen ymmäsin kuvata sen yläkerran ikkunan kautta.

Lähettäjä Amalian Aarteet