Sulatusriipuksia, tapaturmia ja sormuksia

Sulatushommia.... metodilla minä kokeilen. Eli tuli liekitettyä hopea"jämiä" jotka kyllä ovat ihan painonsa arvoista tavaraa. Sydämet nyt on vähän muotopuolia, mutta taatusti persoonallisia, selityksen makua. Tuossa oikealla ylhäällä näen taas enkelin siiven. Tulipa siinä samalla polttomerkattua itsensäkin. Yhtä tälläistä ottaessani juotosalustalta, irtosi siitä pieni hopeanpalanen joka singahti paidankauluksesta sisään ja jatkoi vielä matkaansa rintaliivien sisälle. Ritinä ja pauke vaan kuului kun lerputtimien kannattajat alkoi sulamaan =D Tapahtuu vain sarjakuvissa, noup. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Jättipä vielä mielenkiintoisen polttojäljen...ihan kuin jäniksen jäljet...katso hopean loikkaa... ehe ehe.

Kas kukkahan se siinä, niin ikään jämäkipon antimista. Saattaapi nuo terälehdet saada vielä jotain käsittelyä osakseen.

Samasta kiposta ajatuksena riipuksia. Aika näyttää mitä heistä tulee isona vai tuleeko mitään.

Yksi ristikkoriipuksista alkoi juttelemaan haluavansa sormukseksi. Mitäpä minä muuta kuin kokeilemaan. Sormuksen rungon tein kahdesta sormuksesta jotka juotin takaa keskeltä yhteen. Vähän jänskätti kun aloin juottamaan ristokkopalaa sormukseen että miten siinä käy, tuleeko sulatettua koko höskä. Mutta koska siellä puussa on niin monesti käyty persaus eellä, häliäkö vällä. Ja lopputulos pääsi positiivisesti yllättämään. Mona ja Paula sanoi liki kuorossa, kun näkivät mun sovittavan palaa runkoon, Sarpaneva. Pitipä sitten googlailla ja onhan siinä samaa tyyliä. Samalla googlailulla päädyin Vino pino blogiin, aivan ihania koruja blogi pullollaan. Melkein kade kaikista ihanuuksista, mitä sieltä löytyy. Mona onkin tainnut aiemmin linkata tähän samaan blogiin. Samalla löytyi toinenkin ihanuus blogi, My Jewellery Box.

Sitten vielä yksi testiluontoinen sormus, pieniä hopealangan pätkiä, säälimättömästi vasalla paukuteltuina ja yhteen juotettuna.

Helmilöit ja ristalleit

Äireen joululahja valmistui vihdoin ja viimein männä viikolla. Siis se viime jouluinen.... Piti tekemäni tämä koru vaijeriin, mutta ei niin ei. Se oli sommiteltuna ja päättelyä vailla korualustalla viikon jos toisenkin. Jotain vaan tuntui puuttuvan. Sitten tuli idea tuosta helmi"kukasta" vai mikälie virityksestä ja siitä se sitten lähti muotoutumaan. Vihertävän sävyisiä makeanvedenhelmiä, vihertävää preciosa kristallia, vuorikristallia ja hopeisia verkkohelmiä.

"Kaulakuva" ja korvikset. Korvakoruissa näkyy aikalailla helmien oikea sävy.

Enkelin siivin sai jatkoa, tässä riipuksen muodossa.

Pitkä kaulakoru makeanvedenhelmillä ja vuorikristallilla.

Ja vielä yhdet korvikset.

Toistaa itseään =)

Tein aiemmin rakkaalle kummitädilleni korvikset, enkelin siivin. Tyttären ystävä ihastui niihin ikihyviksi ja halusi itselleen samanlaiset. Samalla tein vastaavat vuorikristalleilla. Hopeaosat itse tehtyjä.

Tein aiemmin nämä korvikset. Ja tilauksesta toiset samanlaiset lila-mustana. Ne lähti niin vikkelää eteenpäin, että en ehtinut edes kuvata niitä. Samalla tein pienemmät versiot sydämistä ja niihin 6mm siniset pitsiakaatit ja 4mm preciosan blue lagoon sävyiset kristallit.

Joulun alla sain tilauksen 0,8mm hopealangasta tehtyyn ristiin.

Virisipä sitten idea kokeilla ristiä 0,6mm langasta. Vertailuksi kuvassa vasemmalla 1mm langasta tehty risti, korkeus n.4cm. Keskellä 0,8mm langasta ja oikealla 0,6mm langasta, korkeutta tällä n.2cm. Ylimmät lenkkiparit ja ripustuslenkki kiinni juotettuja kestävyyden takaamiseksi.

Tunnustus ja kynsileikkiä

Ihanainen Helmisusi tuo kynsiään lakkaileva koruilija oli muistanut minua tällä tunnustuksella. Kiitos!

Tämä pitäisi jakaa 15:lle mieluisalle blogille... mutta niitähän on paljon enemmän.
En tahdo luokitella blogeja "paremmuus"järjestykseen koska jokaisessa lukemassani blogissa on joku juttu miksi siellä käyn. Ja aika ei taas riitä listaamaan kaikkia tähän. Jotta notta kiitos ja anteeks kun en jatka tätä.

Ja koska tunnustus tuli tuolta kynsiblogin puolelta niin tein kuvakoosteen omista kynsileikeistäni. Kynsien pituus on vaihteleva koska ovat ihan naturellit eli mallia omat. Tätä lajia oon "harrastanut" säännöllisen epäsäännölisesti 12 vuotiaasta asti =) Eli kynsileikkiä on tehty jo aikana, kun ei ollut internetiä ja muitakaan lakkausohjeita käytettävissä. Kynsiblogia mulla ei ole ja tuskin tuleekaan. En jaksa vehdata niiden lakkamerkkien tms. kanssa ja toi kuvaaminenkin tökkii pahasti. Senkin ajan mitä sen blogin päivittämiseen menisi, olen mielusti vaikka tekemättä yhtään mitään ;)FB:n omalle sivuille olen näitä lakkauskuvia aiemmin laittanut. Klikkaamalla kuvaa se saa suuremmaksi.


Seuraavaksi sitten luvassa korukuvia. Jotain pientä on tullut nykerrettyä kuvaaja on vaan laiskanlainen.

Äiti / Lapsikoru

Sain Joulun alla toiveen lapsikorusta äidille, jossa pitäisi oleman 4 lasta ja 2 lastenlasta. Lähtökohdaksi otettiin kivet horoskooppimerkkien mukaan. Siinäpä sitä oli pohtimista, miten sovittaa ja toteuttaa lukumäärältään näin monta kiveä yhteen. Lisäksi piti ottaa huomioon että lastenlasten lukumääräkin todennäköisesti tulee lisääntymään ja koruun pitäisi myöhemmin saada lisättyä lapsukaisia. Vaikka helmivarastoni onkin kohtalaisen suuret (minäkö helmihamsteri :) Niin täysin saman mallisia kiviä sain kasaan aina vain 4 ja 1 puuttui. Aikaakaan ei ollut enää helmien tilaamiseen. Erinnäisten luonnostelujen kautta päädyttiin tähän malliin, jossa erimalliset kivet ei riitele keskenään. Keskiosa on helppo purkaa ja tehdä uudestaan kun sen aika tulee. Yöduuniksi meni tämäkin, mutta siinähän ei ole mitään normaalista poikkeavaa.

meinaa pukata kiirusta

Hippasen on tekemistä ollut ja näyttäis pitävän kiirusta aattoon asti. Mutta sitten on aikaa nautiskella ja olla vaan. Hiukan on pukin apunakin puuhasteltu. Nämä makeanveden helmet, enkelinsiivin lähtevät rakkaalle ihmiselle lahjaksi. Hopea osat itse tehtyjä.

Nämä taas toiselle rakkaalle. Sodaliittia taisi olla tuo kivi.

Kilisee, kilisee, kulkunen... aika vaimeasti kuitenkin helskyy, kun on huovutettu huopakerros kulkusen päälle. Sillen sopivasti että tuskin kilinä vie hulluuden partaalle vaikka näitä päivän korvissa pitäisikin.

Sydämiä ja enkeleitä

Yön pimeinä tunteina tuli värkättyä pari tälläistä sydäntä koristamaan postilaatikkokatosta. Pahus kun oli pisteliäitä.

Tää taas tohon pihan puolelle koristamaan heinäseivästikkaita.

Rautalanka väännöksiä, enkeliä esittävät he... kunhan väänsin joutessain. Kivoja vaikka joulupaketin koristuksina.

Eheehee.... tarviihan Queen of f*ckin everythin oman ruunun :) Rautalangasta tämäkin väännetty, koristuksena ristalleja. Tää päässä keikun täällä kotosalla... heko,heko. Alunperin oli tarkoitus laittaa tää johonkin sammalruukkuun. Mutta onpa sammaleet nyt aika paksun lumikerroksen alla ja en ajatellut lähteä kaivamaan.

Black and silver

Jollei viime hetkiä olisi, jäisi multa monta asiaa tekemättä. Ei, ei se ole mahdollista että tekisin mitään ajoissa... Nämä korvikset meni lahjaksi nuorelle naiselle ja valmistuivat jopa tuntia ennen synttäreille lähtöä. Materiaalit hopeaa ja viistehiottuja Onyx helmiä.

Nuoriso tuntuu suosivan pidemmän mallisia killuttimia ja pituutta näistä ainakin löytyy.

Äiteelle

Synttärilahjus äiteelle. Oikea päivä on vasta tiistaina, mutta tänään olisi niitä tarkoitus hieman juhlistaa. Mun oli tarkoitus tehdä koru ihan toisenlaisista materiaaleista, mutta helmeksien kutaleet pysyivät mykkinä. Ei pukahdustakaan, ei pienintäkään idean poikasta... Äitee on joskus aikaisemmin saanut nämä korvikset ja on tykännyt niistä tosi paljon. Eihän tän korun kanssa tullut edes kiire, idea koruun ilmaantui joskus kymmenen aikoihin illalla. Valmistuikin hyvissä ajoin ennen aamua. Yöt on tehokasta peliaikaa. Materiaalit hopeaa ja makeanvedenhelmiä.

 

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

 

 

Siipirikko

Nämä ei valmistunut ihan kivuitta. Pyörivät työpöydän nurkalla viikoja, aina oli jotain liian vähän tai liikaa. On tehty, on purettu. Tulihan niistä lopulta valmista. Patinoitua hopeaa ja turmaliineja.

Siipirikko, iät ja ajat sitten hopeajämistä sulatettu. Tämä on pyörinyt projeksti lootassa odottamassa aikoja parempia.

Kun ei ne korvikset ottanut valmistuakseen, osui silmiin osa jos toinenkin. Kaikki osaset on tehty aikaisemmin ja palat loksahti kohilleen. Eiku tekemään.... Harvoin mun koruilla on nimiä, mutta tätä tehdessä soiva pää renkutti siipirikkoa ja siltähän tuo riipusosa näyttää, puolikas siipi. Ei tää elämä ole aina ruusuilla tanssimista välillä täytyy astella niillä piikeilläkin. Elikkäs patinoitua hopeaa, prehniittia, ruusukvartisa ja turmaliineja. Näistä syntyi Siipirikko joka taistelee tiensä vaikeuksien kautta voittoon!!

""Muistot piirtyy, yksinäisen mieleen
muistot piirtyy, hymyn väreen kasvoillensa luo
Vielä luottaa, että onni kääntyy
Siihen luottaa, että jostain löytää vastauksen

Kysymyksen tän, tietää jonkun löytävän

Hei onko muita meitä, maailmaan eksyneitä
täällä päällä kylmän maan
siipirikkoina?""

Olipa kerran lusikka, nyt se on sormus.

Sormuksia ja killuttimia

Ei taas oikein tiennyt mitä tekis, niin kaiveli pari keskeneräisyyttä työn alle. Molempiin sormuksiin oli sahattu aihiot valmiiksi. Tätä naputellessain olin ihan varma et nyt tuli suora kopio jostain Kalevala Korun sormuksesta. Oli pakko googlata, hyvin saman tapainen kuin tämä sydänsormus. Joo ja todella yllättävää kivinä granaatit viisteillä ja ilman.

Hah, tää onkin sit puol vahinko. Harhalaukaus, jumalatonta pärinää ja sauhua nousi korvista. Eipä muuta kuin lisää paukuttelua apinan raivolla, koko sormus täyteen palluroita. Häliäkö vällä, syteen tai saveen. Lopputulos pääsi yllättämään ja mielestäni tappio kääntyi voitoksi. Tästä tulikin ihan kiva, jopa parempi kuin alkuperäinen. Kivet turmaliinia, niinikään viisteillä ja ilman. Patinapadan kautta pyörähti molemmat sormukset.

Muoks* lisätään vielä toinen kuva jossa näkyy turmaliinien sävyt paremmin.

Vain elämää, ei sen enempää....

nih, ei sen vaikeampaa ole ;) Tänään on vietetty isänpäivää varsin mukavan yhdessäolon ja hyvän ruoan merkeissä. Mies tuli lahjottua korun lisäksi tällä Irwinin 14 cd:n boxilla, taisi siinä olla mukana kirjakin. Pappa (eli mun isä) sai samanlaisen korun kera konjamiini pullon.

Parempi kuva itse korusta. Ketju itsetehtyä 1mm hopealangasta, malli krokotiiliketju. Pitihän se pyöräyttää patinapadassa jotta siitä saatiin katu-uskottava. Suomijellona on ostokamaa joka odotti paikkaansa hyvän tovin ennen kuin tuli se idea :)